”Fantasiamaailmassa olisin tehnyt viisi lasta. Käytännöllisissä haaveissa mietin aina, että lapsia olisi yksi. Niin kuin nyt onkin.”
– Elli, 38
Kellään ei oikeasti ole vajaata puoltatoista lasta. Hedelmällisyysluku 1.4 ei välttämättä tarkoita käytännössä sitäkään, että suurimmalla osalla on yksi lapsi ja jokusella kaksi. Pengotaanpa esiin tilastoja!
Väestörekisterikeskus tietää kertoa, että 38 % suomalaisista elää lapsiperheessä, toisin sanoen taloudessa, jonka asukkaista ainakin yksi on alle 18-vuotias. Tilastokeskus tarkentaa kuvaa taulukolla nimeltä Lapsiperheiden lapsiluku maakunnittain 2018:

Tässä näyttäytyvät yksilapsisina perheinä myös suurperheet, joissa vain pahnanpohjimmainen on enää alaikäinen. Ja perheiden kasvessa ne vaihtavat seuraavan vuoden samanlaisessa taulukossa väriä ja siirtyvät oikealle päin. Mutta pitkällä aikavälillä näistä taulukoista kyllä näkyy, että yhä useampi perhe jättää lapsilukunsa pieneksi, eikä uusia suurperheitä synny entisessä määrin janalta jo poistuneitten tilalle.
Miksi ei? Annetaan aitojen naisten kertoa. Yhden tai kahden lapsen äitien, jotka yhä periaatteessa voisivat saada lisää lapsia, mutta eivät enää halua.
”Mä halusin alun perin 5 lasta, mutta ekalla oli raivokas koliikki ja tokalla refluksi, ja nykyään aivan mahdoton uhma (lähes päivittäin jotakin tuhmaa tehty päiväkodissakin), joten se vähän niin kuin sinetöi asian. Lisäksi olisi tosi vaikeeta löytää meidän budjettiin, isolle perheelle sopivan, pihallisen talon pääkaupunkiseudulta. Miehen työ on täällä, joten muuallekaan ei olla lähdössä.” – Suvi, 36
”Ruuhkavuodet ja ehkä se ajatus että 2 lasta on sopiva määrä. Vahva uhmaikä molemmilla, jatkuva tappelu sisarusten kesken, hoitomaksut, kulut/menot, siitä että olet tekemässä tärkeää työtä kotona on vain yksinkertaisesti liian isot. ”
– Mari, 35
”Me molemmat haluttiin kaksi lasta, ja V:n jälkeen tuntuukin että perhe on täydellinen. Ei tulis mieleen enää kolmatta lasta, en enää halua olla raskaana enkä jaksais vauva arkea enää.
Musta on ihanaa että ne on nyt 2 & 4, niiden kans pystyy juttelemaan ja kohta päikkärit jää pois V:ltä ja arki helpottaa vielä enemmän.”
– Chantal, 35
”Me ollaan molemmat aina toivottu kahta lasta, joten siinä mielessä oli helppo valinta kun heidät saatiin. Me ollaan molemmat kaksilapsisista perheistä itse niin voi olla et sekin on tietämättämme ohjannut toimintaa. Mä oon myös aina ollu sitä mieltä et neljän hengen perhe on helppo kun mahtuu hyvin normiautoon, hotellihuoneeseen yms.”
– Anu, 39
”Valitettavasti perhekokoomme on vaikuttanut esikoisen uhma / haasteet… Päivä päivältä ajatus kolmannesta lipuu kauemmas, sillä oma jaksaminen ja hermot on kortilla. On näitä muitakin syitä, mutta ne muut on ns. järjestettävissä. Siis auto+mahtuminen, lomamatkat (hotellihuoneet, hytit), raha, tila kotona, ym.”
– Marika, 30
”Tuli ero. En halunnut kahta eri isää lapselle. Välillä pohdin hedelmöityshoitoa, mutta järki ratkaisi asian. En enää jaksaisi vauva-aikaa.”
– Elli, 38
Järki. Mukavuus. Budjetti.
Vaikeaa purtavaa päättäjille, jotka pähkäröivät, kuinka houkutella Suomen naiset synnytystalkoisiin.
Suomalainen kuriositeetti Euroopassa on Väestöliiton mukaan ollut, että pieniä perheitä ja lapsettomia ovat tilastoissa kompensoineet suurperheet; kun sisarusten makuun on päästy, lapsia onkin sitten herkästi pyöräytetty enemmän kuin kaksi. Monessa muussa matalan syntyvyyden maassa tilanne on tasaisempi. Yksi lapsi on niissä jonkinlainen normi, johon jokainen pyrkii, ja saattaapi innostua tekemään toisenkin. Mutta Suomessa lapsilykky jakautuu epätasaisemmin. Isojen Suomi-perheiden trendiä on tosin nakertanut pienemmäksi se seikka, että ensimmäiset lapset saadaan yhä vanhempina, jolloin aikaa ison perheen luomiseen ei ehkä jääkään.
”Mä halusin kolme, mutta ikä tuli vastaan. Olenkin kiitollinen näistä kahdesta timanttisesta jäbästä. ❤️ Aina elämä ei mee niin kuin suunnittelee, mut kaikkeen tottuu ja onhan tää arki jo aika helppoa kun ovat jo omatoimisia. Ja noiden jutut ja tekemiset on ihan huippuja. 😍
– Mari, 40