Aikuisella oppijalla on omat vahvuutensa, vakuuttaa Kristiina Kilpijärvi
Tenavat oppivat kieliä paljon nopeammin kuin aikuiset. Se on aivan epäreilua, ainakin epätoivoisen aikuisopiskelijan näkökulmasta!
Hiiden Opiston kieltenopettaja Kristiina Kilpijärvi on kuitenkin sitä mieltä, että aikuisillekin on jaettu hyvät kortit. Niillä voi jopa voittaa pikku riiviöt, joilla on lopultakin vain kaksi etua puolellaan.
”Ensinnäkin kakarat pakotetaan opiskelemaan useammin kuin kerran viikossa. Vaikka he olisivat kuinka laiskoja, niin ainakin he istuvat oppitunneilla ja kokeissa ja altistuvat väkisin vieraalle kielelle.”
Tässä asiassa aikuinen voi kuroa penskojen etumatkan nopeasti umpeen. On vain tajuttava ottaa vastuu oppimisesta itselle. Ei riitä, että käy tunnilla kerran viikossa ja tekee ehkä sitä ennen kiireessä kotitehtävät.
”Meidät on opetettu siihen, että meitä opetetaan. Se on koulun perua. Kakarat eivät tajua paremmasta, mutta aikuinen voi panna asiat tärkeysjärjestykseen ja etsiä sellaisia konsteja, joilla kieltä tulisi opittua joka päivä”, Kilpijärvi muistuttaa.
Rakastamme tekosyitä, joista paras on ajan puute. Kilpijärvi vakuuttaa, ettei kieliharjoituksiin tarvita välttämättä yhtään ylimääräistä aikaa.
”Itse keksin mielikuvituskavereita ja keskustelen päässäni englanniksi tai venäjäksi kun ajan autoa tai kun silitän. Nähdessäni jotakin mietin, miten selittäisin näkemäni ulkomaalaiselle vieraalle. Se on hirveän hyvä konsti aktivoida kielitaitoa.”
Yhdistä kieli harrastukseesi
Kersojen toinen etu on köykäisesti toimiva muisti. Mutta hä hää, elämänkokemusta heillä ei vielä ole!
”Aikuinen voi sitoa kaiken oppimansa vanhaan tietoon. Sitä ne kakarat eivät tee!” Kristiina Kilpijärvi virnistää.
”Voimme oppia sanoja oppimalla tekemään omia muistisääntöjä. Kaikkein parasta on, jos voi yhdistää itselleen rakkaan harrastuksen kielen oppimiseen. Moottoripyörämies voi lukea alan lehtiä englanniksi, lukutoukka voi tutustua romaaneihin alkuperäiskielellä tai vaikka aloittaa lastenkirjoista. Internetistä löytää tietoa mieliharrastuksistaan kielellä kuin kielellä.”
”Keittokirjojakin löytyy vaikka millä kielellä. Mikä sen hauskempaa kuin opetella kieltä samalla kun tekee hyvää ruokaa! Ei oppimisen tarvitse olla sitä, että istutaan oppikirjan ääreen tekemään tehtäviä.”
Epätäydellinenkin lause menee perille
Aikuisen kieltenopiskelijan perisyntejä ovat perfektionismi ja liian kaukaiset tavoitteet. Kun kielitaito ei kartukaan hetkessä, luovutetaan. Tai sitten masennutaan, kun luokassa on priimus, joka kuuluisi oikeastaan paljon korkeampaan tasoryhmään. Kilpijärvi valittelee, että jotkut saattavat valita itselleen liian helpon kurssin pönkittääkseen itsetuntoaan.
”Ole armollinen itsellesi! Et sinä haukkaa kieltä tuosta noin vaan. Iso tavoite voi olla vaikkapa se, että haluaa oppia pärjäämään matkoilla, mutta on hyvä asettaa itselleen myös välitavoitteita. Edetä pienin askelin.
Passiivinen kielitaito voi olla helppokin saavuttaa, mutta puhumaan ei opi kuin puhumalla. Ei kuitenkaan ole kannustavaa, jos pitää heti esitelmöidä isolle luokalle vieraalla kielellä.
Kilpijärvi panee oppilaansa puhumaan paljon pienissä ryhmissä. Silloin saattaa käydä niinkin onnellisesti, että oppilas unohtaa puhuvansa jotain muuta kuin suomea!
Kielioppivirheisiin ei Kilpijärven mukaan pidä takertua, onhan oma suomenkielinen puheemmekin täynnä kielioppivirheitä ja keskeneräisiä lauseita. Ymmärrämme sitä paitsi hyvin muualta Suomeen tulleita, vaikka he käyttäisivätkin vääriä sijamuotoja.
”En minä sano kenellekään, että nyt teit kuuden pisteen kielioppivirheen.”
Pois tuskanhiki,tilalle nauru
Kristiina Kilpijärven mukaan kielipäätä ei ole olemassakaan. On vain päitä, joihin perinteinen pänttäys koulunpenkillä uppoaa paremmin kuin muihin.
”Meidän lapsuudessammehan kaikki istutettiin koulunpenkkiin ja sitten tankutettiin samalla tavalla. Silloin ei ajateltu, että jotkut oppivat parhaiten kuulemalla ja toiset näkömuistin kautta.”
On myös kinesteettisiä oppijoita, joiden täytyy saada yhdistää opiskelu liikkeeseen. Tällaisen oppijan mieleen ei jää paljonkaan, jos hänen on istuttava liikkumatta pulpetissaan.
”Minulla on ollut oppilaina paljon keski-ikäisiä, joilla on hirveät traumat kouluajoilta ja tuskanhiki otsalla, kun heidät pannaan pulpettiin istumaan. Moni aikuisopiskelija on yllättynyt, kun kielen opiskelu onkin hauskaa!
Kieltä ei nykyään enää nähdäkään sääntökekona vaan kommunikaatiovälineenä.
”Kielen opiskelu kannattaa aloittaa puhtaalta pöydältä! Unohda se, mikä on ollutta ja mennyttä. Aikuisopiskelijalla on oikeus nauttia kielen oppimisesta!”
Parhaiten oppii, kun nauraa.
Julkaistu Vihdin Uutisissa 29.10.2006.
Sain idean artikkeliin, kun harmittelin, miksen ollut ennen lapsia nuoremmilla ja notkeammilla aivoilla käyttänyt enemmän aikaa kieltenopiskeluun, vaan kaikkeen mahdolliseen muuhun. Lapseni ovat sittemmin oppineet englantia englanninkielisissä päiväkodeissa, ja siitä oli iloa muun muassa maaliskuussa 2019, kun valmistauduimme intialaisiin häihin Englannissa.
About Author
